Ihminen loogisesti ajattelevana kysyy miksi luoda olemassaolo, maailmankaikkeus tai sen osa jos se tuhoutuu ja lakkaa olemasta kokonaan. Kun ihminen ensimmäisen kerran katseli taivaan tähtiä ja planeettoja hän varmaankin esitti kysymyksen miksi? Mikä on tämän kaiken tarkoitus kunnes hänelle tuli nälkä tai luolan perältä kuului kalkatus lattialle jätetyistä luista. Samaan aikaan saattoi tämä naputtaja ajatella mitä järkeä on siivota ja ruokkia ukkoa kuka jättää nahkaiset säämiskänsä keskelle luolaa haisemaan...

Mikä on elämän tarkoitus?

Olla olemassa, nähdä kuinka Luojan luoma universumi kehittyy ja olla osa sitä kehitystä. Mutta miksi luoda tällainen ja mikä tämän olemassaolon päämäärä on kysyy loogisesti ajattelevat aivot. Jos ajattelee universumia Luojan olemuksena, kehona aivan kuin ihminen kehittyy atomeista sitten molekyyleiksi ja jakautumalla lopulta elolliseksi olennoksi. Voi ajatella että Universumi on Luoja mikä kasvaa ja kehittyy kunnes kuolee ja me olemme niitä kvarkin pikkuisia osasia tai ehkäpä Luojan ns. aivojen neuronien osasia? Näin sen voi ajatella akateemisesti koulutettu tiede ihminen.

Kaupungilla shoppaileva typykkä ajattelee uusia kenkiä ja elämän tarkoitus on näyttää iltaisin hyvältä ja varsinkin hyväksyttävältä kavereiden silmissä, siinä tarpeeksi tarkoitusta kunhan ei rakennekynnet katkea.
Norsunluutornissa tai nukkemestarin nukketalossa ajatellaan että elämän tarkoitus on saada kaikki minulle tänne heti ja nyt, halu tuntea valtaa ja saada arvostusta.  Valkoisessa rakennuksessa entisen imperiumin historiallisissa suojissa ajatellaan että elämäntarkoitus on tulkita kerran maanpäällä olleen Ihmisenlapsen ja suuren rakkauden lähettilään opetuksia ja  varmistaa että kaikki maailman ihmiset saavat vaikka pakolla tuntea Totuuden oikein tulkittuna. Kodittoman puoli alastoman lapsen elämäntarkoitus on löytää jotain murua rinnan alle ettei vallan sokeudu nälästä. Päihteisiin  riippuvaisen tarkoitus elämässä on saada uusi annos murheen karkoitusta mitä ei enää edes muista.

Tiede ihmiselle voi sanoa ajatuksen että Luoja on kuin kehonrakentaja, joka hakee täydellisyyttä ja ihotkarvat voi poistaa jos ne uhkaa menestystä. Näille materialisteille voi sanoa että ihmiselo on kuin otos televisiosta , kauniiden ja rohkeiden tai emmerdalen edessä istuu moni viihdyttämässä itseään. Kuvitteleppa ittes ihan ite yksin avaruuteen ku ei ole muuta tekemistä kun katsoa Galaksien hidasta syntyä. tai että sinulla on poika joka on kyllästynyt enkeleiden loilotukseen ja  harppujen lurinaan. Siinä sitten isukki alkaa leipoa nättiä kakkua ja laittaa sinne kaikkee kivaa elollista minkä ääressä poika viihtyy kunnes haluaa mennä mukaan.

Loppu ei tule koska Luoja kyllästyy katsomaan saman toistoa päivästä ja viikosta toiseen, eikä siksi että poika kyllästyi eikä haluakaan palata kuten lupasi uskollisille ystävilleen tai koska kaikki ei olekaan loogista. Eikä olla olemassa yhdestä tai äärettömästä syystä vaan Luojan tahdosta.

Mitä järkeä tai syytä on luoda olemassaolo jos sitä ei kukaan tajua olevan olemassa?

Olemassaolon tarkoitus on ymmärtää Luojan mahtavuus ja kauneus mikä näkyy kaikessa. Tiede ihmisen kyvyssä saa näkyviin atomien pienimpiä osasia, tytön hupakon värisilmä ja elämän ilo, Luojan pojan suuri rakkaus ihmisiä kohtaa ja Luojan hyvyys sekä anteeksianto sekä sen nälkäisen pojan elämänhalu vaikka ei ole juuri mitään, ja sen rikkaan ihmisen hymy saadessaan nähdä ensimmäisen lapsenlapsensa.

Ei ole pahoja tai huonoja ihmisiä eikä varsinkaan arvottomia, on vain vääriä valintoja jotka johtavat kärsimykseen sekä pahaan oloon. Kun ajattelee tarkemmin huomaa että loppujen lopuksi kaikessa on kyse ihmisen tunteista ja tuntemuksista, sillä paha sana toiselle on äänen väreilyä ilmassa.

Olemassaolon tarkoitus on olla ja tuntea Luoja.

Loppu tarkoittaakin siis yhdentymistä Luojan kanssa ei olemassaolon loppua.

Ystäväsi,

Yeshua