Ihmisen elämä kun pyörii enimmäkseen oman navanseudun ympärillä ei oikein jaksa ajatella mitään muuta. Helppoa käpertyä omiin haasteisiin ja hieroa omaa pössykkää välittämättä naapurista, missä rouva tai nykyisin enimmäkseen avovaimo saa turpiin känniseltä mieheltään kun lapset huutavat ja juoksevat puolialastomina hankeea pitkin hakemaan apua.
Ihmisiltä on unohtunut kyky ajatella miltä minusta tuntuisi olla lapsi, kahdenkymmenen asteen pakkasessa pelkkä t-paita päällä ja kumisaappaat jalassa hakemassa apua kun isi tai isipuoli aikoo tappaa koko konkkaronkan. On unohtunut miltä voisi tuntua asua bussipysäkillä kuten asia on ilmaistu tv-sarjassa salatut elimet siis elämät. Kuinka paljon sitä salattua elämää onkaan? Pelätään omasta kunniasta ja kasvoista kun ihmisistä suurin osa ei käymälän jätteen verran välitä tai ole kiinnostunut miten naapurilla, lähimmäisellä menee tai edes tunne tätä millään tavoin.

"Niin mitä sitten, minulla on vuokra maksamatta, minulla on sitä, tätä ja tuota, minulla."

Entä jos tuntisit naapurisi ja nappurisi sekä ne harvat ystäväsi välittäisivät muusta enemmän kuin siitä miten täynnä heidän mahansa on. Ajattele että ihmiset ihan aidosti toteuttaisivat lähimmäisen rakkautta ilman itsekkäitä syitä, ilman että he kyselevät tai joudut selittelemään miksi menee huonosti. Että ihan sydämmestään auttaisivat juuri sen verran kuin haluat ja mielummin kuuntelevat kuin neuvovat. Yhtään sotaa ja turhaa kärsimystä ei ole kun muutamat harvat ymmärtävät mitä merkitsee myötätunto, aito rakkaus lähimmäisiään kohtaan ja kuuntelu mieluimmin kuin omat mielipiteet omassa paremmuudessaan. Ihmiselle on luotu aivot ajattelua varten, suu harvoja viisaita lohdutuksen sanoja varten ja korvat millä kuulla ja takaisin aivoihin missä voi ymmärtää.